Kesä on hälvenyt kokonaan ja syksy alkaa taas paistamaan ikkunoista. Syksy on mielestäni sellainen välivaihe kesälle ja talvelle, mutta ei se turhakaan ole! Värikäs vuodenaika tuo mukanaan jotain uutta, erilaista. Olin koirani kanssa ulkona aamulenkillä ja ajattelin syksyisen metsän olevan oiva paikka miettimiselle ja tutkimiselle. Koirani ei niinkään jakanut ajatuksia kanssani, koska sillä oli kova touhu saada putoavia lehtiä kiinni. Päädyinkin erikoiseen asiaan kuin mustasukkaisuus.
Mitä se on? Miksi ylipäätänsä ihmiset kokevat tuonlaista tunnetta?
Minusta se on omalla tavallaan normaalia, mutta onko se turhaa. Joissakin tilanteissa se saattaa hyvinkin olla. Esimerkiksi sinulla on ystävä, joka on hyvin läheinen sinulle. Näät hänen viihtyvän muidenkin seurassa kuin pelkästään sinun. Mikä on tottakai ymmärrettävää. Hän nauraa vieressä toisten kanssa ja sinä jäät ulkopuolelle omien ajatuksiesi kanssa. Eikö ystävä enää välitäkään minusta? Ovatko nuo toiset hauskempia ja parempia ystäviä, kuin minä? Omituinen tunne valtaa kehosi, mustasukkaisuuden tunne.
Onko oikein olla mustasukkainen jostakusta? Liika miettiminen siitä mitä esimerkiksi ystävä tekee ja kenen kanssa, on turhaa. Kyllä hän välittää, vaikkakaan ei vietä jokaista hetkeä sinun kanssa. Olenkin tullut johtopäätökseen, että saa olla vähän mustasukkainen, sillä voin taata että joku muukin on mustasukkainen sinusta.
haastoin sut ;) käy kattoo tarkemmin mun blogista, mitä pitää tehdä :)
VastaaPoista