Olen kattoon myöden ärsyyntynyt ihmisiin, joiden arvot ja ajattelutavat ovat niin erilaisia kuin omani ja kaiken lisäksi ne ovat mielestäni vääriä! Tunnen henkilökohtaisesti monia, jotka esimerkiksi eivät ajattele, kuin itseään. Pääasia, että kaikki on hyvin itsellään, muilla ei niinkään ole väliä. Koen tuota melkein joka päivä.
Heidän mielestään kaikessa pitää kilpailla: vaatetuksessa, taidoissa, melkein kaikessa. Jos jollakin menisi huonosti, eivät he huomaisi kysyä, onko kaikki hyvin.
Inhotaa ajatella, että muiden hyvinvointi ei kiinnosta. Minusta tuntuu että ns. elämän arvot lähtevät jo kodista saakka. Se mitä kotona ajatellaan ja opetetaan lapsille, se ajattelutapa siirtyy lapsellekin. Tietenkin, jos lapsena on saanut aina kaiken, sitä odottaa saavansa myös vanhemmitenkin.
Ainakin itse olen oppinut, että maailma ei kohtele reilusti eikä tasa-arvoisesti.
Se kohtelee miten milloinkin. Joskus niin huonosti, ettei löydy edes sanoja kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti