Useasti on joutunut huomaamaan toisten ihmisten muuttuneen. Aluksi se henkilö, jonka tunnemme on se ihana oma itsensä.. Kunnes jossain vaiheessa hänestä tulee jonkinlaisen "naamion orja". Oma luonnollinen minä ei ole enää osa elänmää, vaan jatkuvasti täytyy pitää teatteria ympärillään. Käytös on erilainen, kuin ennen.. eli toisin sanoen ollaan jotain ihan muuta, mitä emme oikeastaan ole. Ei olla aitoja. Ja tuo sana- aito on hyvin täerkeä asia. Minkä takia on sitä, mitä ei ole? Pelätäänkö, että joutuu syrjinnän kohteeksi? Onko oman itsensä tunteminen suuri kysymysmerkki? Henkilökohtaisesti minä itse olen saanut kuulla useasti, kuinka aito ihminen olen. En itse ollut ajatellut asiaa, kunnes siitä sanottiin. Ehkä se johtuu siitä etten esitä mitään uutta roolia joka päivä, vaan olen juuri sellainen hullu, hauska, energiaa pursuava ihminen. Onko aitous sitten harvinaista? En usko. Minusta tuntuu, että meissä jokaisessa löytyy se oma aito puoli, joka vain peitetään naamiolla. Kuitenkin se naamio, jota jotkut pitävät yllään ei ole tarpeellinen. Hyvä ohje on, että ottaa sen maskin omiin käsiinsä ja heittää sen menemään. Emme tarvitse sitä, tarvitsemme aitoja ihmisiä ympärillemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti